maanantai 28. syyskuuta 2015

Meille muutti Eemeli

Emäntä on pitänyt koko kesän taukoa tässä blogittamisessa, mutta päätti nyt vihdoin tarttua kynään. (Koska sana kynä on säilynyt Suomen kielessä, vaikka välineet ovat aikaisemminkin muuttuneet, voitaneen sanapartta "tarttua kynään" edelleen käyttää kirjoittamista kuvaamaan. Kynä on emännän tietojen mukaan muinaissuomessa tarkoittanut kanan sulan kovaa ruoto-osaa, joten kynän ja kirjoittamisen välinen suoranainen yhteys on katkennut jo kauan sitten.)

No niin, meille siis muutti Eemeli. Ikävä kyllä. Vilkas poika. Ei anna meidän Roosan kanssa nukkua rauhassa, koko ajan pitäisi olla leikkimässä hyökkäystä. Huoh. Emäntäkin jo odottaa että se kasvaisi isoksi, eikä jaksaisi niin paljon riehua. Vaikka on se suloinen kun se käpertyy kainaloon ja kehrää.

- Aureelia



Tässä Eemeli, oikealta nimeltään Amurin Zerahiah. Eemeli täyttää muutaman päivän kuluttua 4 kuukautta.



sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Mökillä

ÍPerjantaina emäntä kertoi meille että olemme menossa mökille. Matka olikin vähän pidempi ja meluisempi kuin mitä me muistettiin.

Mutta hyvin kaikki meni ja meitä ei saisi millään sisälle, niin kivaa täällä Pyhälahden voikukkapellossa on.





lauantai 18. huhtikuuta 2015

Aureelia 3 vuotta

Männä viikolla, tarkkaanottaen 15.4. Aureelia täytti 3 vuotta.
 
Kissa ja kaktus




hmmm. mitä siellä tapahtuu?


Kohta Hyppään


Huomaa ruusu selän takana
 

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Näyttelysaalis

CFA:n näyttelyssä Cummingissa meillä meni lujaa. Ruusukkeita tuli auton peräkontti täyteen. Emäntää ihan hävetti. Roosaa alkoi harmittaa, kun koko ajan piti rampata jatkossa, se olisi halunnut ottaa päikkärit välillä.

Näitä on yhteensä yhdeksän, yhdestä puuttuu ruusuke päästä.  Eli: 3 kpl Best Long Hair Premier, 3 kpl Second Best Long Hair Premier, 1 kpl Best All Breed Premier, 2 kpl Sencond Best All Breed Premier. Se on kamalan paljon.   
Yksi persialainen näytti keskisormea Roosalle kun kuljimme sen ohitse naapurihäkkiin. (CFAn näyttelyssä kissat viedään tuomarin takana olevaan häkkiriviin odottamaan arvostelua). Roosa, joka ei hermostu ikinä, sihisi sille häkin raoista.
 
Lukijoille tiedoksi: emäntä ei ymmärrä persialaisten sielunelämää ollenkaan. Näyttelyssä, kaiken hulinan keskellä, ne istuvat liikkumattomina kuin japanilaiset kissanuket, siinä asennossa mihin omistaja sattuu ne käsistään laskemaan. Varsinaisia sohvakoristeita siis.

Roosa 2 vuotta 17.3.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kissanruokaa metsästämässä

Tästä aiheesta voisi heittää tarinaa pitkään. Totean kuitenkin vain, että eläinkauppojen kissanruoat ovat täällä huonolaatuisia. En ole löytänyt hyvää kissanruokaa ja siitäkös kissojen mahat välillä protestoivat. 



Suomessa käyttämääni kissanruokaa myy täällä vain yksi paikallinen verkkokauppa. Kalliiseen hintaan. Tilasin sieltä kuitenkin tuttua märkä- ja kuivaruokaa. Märkäruoka tuli, mutta kuivaruokaa ei toimitettu, koska se oli päässyt loppumaan.


Samaa ruokaa myy myös Amazon. Vielä kalliimpaan hintaan. Tai hinta on sama mitä maksan Suomessa, mutta purkki puolet pienempi. Tilasin kuitenkin seuraavaksi Amazonista tätä tuttua märkä- ja kuivaruokaa. Amazon jakoi tilauksen kahtia ja jätti kuivaruoan jälkitoimitukseen. Märkäruoka tuli seuraavalla viikolla. Kuivaruoka ei tullut ikinä. UPS oli jakelevinaan kuivaruokalähetystäni, mutta ei muka löytänyt toimitusosoitetta! Ennen kuin ehdin saada tämän selville, oli Amazon jo perunut tilauksen ja hyvittänyt tuotteen hinnan minulle. Kuivakkaasti tiedustelin heiltä miten ensimmäinen erä mahtoi löytää perille samaan osoitteeseen.  En saanut vastausta.


Tilasin uudelleen ensimmäisestä verkkokaupasta. Pienempi kuivaruokapussi oli verkkokaupasta loppu, mutta ISOja pusseja oli 5 kpl varastossa. Tilasin yhden niitä ja sen lisäksi taas märkäruokaa. Sain tilausvahvistuksen. Kaikki tuotteet mukana. Sain sähköpostin siitä miten tilaukseni "has left the building". Kaikki tuotteet mukana. Meni muutama päivä, minulle ilmoitettiin, että kuivaruoka ei nyt sitten kuitenkaan ollutkaan lähtenyt,  eikä heillä ollut tietoa milloin se lähtisi, koska tuotetta ei ollut saatavilla. Märkäruoka toimitettiin tänään.


Me ollaan varmaan Suomessa takaisin ennen kuin päästään taas tuttujen kissanraksujen makuun.


Sama juttu shampoon kanssa. Näillä on  kirpunpoistotuotteita huolestuttavan paljon,  mutta Siperiankissojen näyttelyyn valmistautumiseen tarvittavaa shampoota ei löydy. Siperiankissan turkin pitäisi pesun jälkeen olla karkea ja shampoon laadulla on todella merkitystä lopputuloksen kannalta. Silkinpehmeyden takaavia tuotteita täältä löytyisi noiden tuholaismyrkkyjen lisäksi (tilanne on Suomessa eläinkaupoissa sama, myyjät yrittävät myydä silkkitippoja kun etsii karkeakarvaisen koiran shampoota).


Löysin yhden verkkokaupan, joka myy tuttua shampoota, mutta kuinka ollakaan, tuote oli heiltä loppu. Lemmikkieläinkauppa suositteli lämpimästi erästä shampoota, jonka tyhmänä ostin. Ennen pesua luin pienellä präntätyn: vain koirille, vain ulkoisesti. Sisältää mm. Asetyylisalisyylihappoa. En tiedä vaikka sitä olisi kaikissa shampoissa, mutta ensimmäisen kerran huomasin sen tuoteselosteessa, enkä halua kissojeni nuolevan aspiriinia turkiltaan. Kissa kun usein jälkipesee itse turkkinsa sen jälkeen kun se on pesty. Joten käyttämättä jäi. Koirilla ja kissoilla on yleensä yhteiset shampoot, mutta jos joku on nimetty vain koiria varten uskon sen tarkoittavan samaa kuin "myrkyllistä jälkipestynä".

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Eläinlääkärissä

Aiomme mennä Roosan kanssa kokeilemaan CFAn kissanäyttelyä parin viikon kuluttua. Sitä varten piti käydä lääkärillä hakemassa todistus siitä, ettei Roosa kanna kissan leukoosivirusta. Leukoosivirus aiheuttaa mm. kasvaimia ja tautien vastustuskyvyn huonontumista.

Varasin ajan naapurissa sijaitsevalta pieneltä eläinlääkäriasemalta. Aika järjestyi jo seuraavaksi aamuksi. Lääkäri tutki Roosan huolellisesti ja eläinhoitajat ottivat verikokeen. Tulokset saimme samalla reissulla: Roosa on terve kissa. Hampaat ovat komeat sapelit ja erinomaisessa kunnossa. En siis ole niitä turhaan harjannut :)

Näyttelyssä pitää todistaa, että kissan rokotukset ovat ajan tasalla. Roosan rokotukset on merkitty passiin, mutta minussa heräsi epäilys, että nämä täällä todennäköisesti eivät osaa tulkita Eurooppalaisia rokotuksia ja pyysin lääkäriä kääntämään rokotustodistuksen näyttelyihmisten ymmärtämään muotoon.  

Meillä molemmat kissat ovat reippaita lääkärissä kävijöitä. Niitä ei yhtään pelota outo paikka, koiran haukunta ja vieraan pissan haju. Verikokeet ja rokotukset hoituvat aina ilman paniikkia ja draamaa.

Tälläkin kertaa kaikki meni hyvin, Roosa käyttäytyi esimerkillisesti, vaikka verikokeen otto selvästi vähän nipisti.  Sain kaksi paperia. Käännöksen rokotustodistuksesta ja virusten testitulokset (samalla verikokeella sai myös testattua FIV:n eli kissojen aidsin, joka on vakava tauti.  Ei ole Roosalla sitäkään).

Kunnes.

Kotona luin paperit tarkemmin. Molemmissa papereissa oli kissan syntymäaika väärin. Molemmista puuttui mikrosirun numero. Rokotuspaperiin oli merkitty rokotusten voimassaolo väärin. Käytännössä mikään ei todistanut että kyseessä oli juuri Roosa, joka oli tutkittu. Tiedot eivät täsmänneet passin merkintöjen kanssa, joten ne olisivat voineet olla minkä tahansa kissan paperit. Tietysti! Täällä ei mene mikään laakista oikein. Ihmiset ovat kaikkialla todella ystävällisiä ja avuliaita, muttei heidän avustaan ja neuvoistaan yleensä mitään hyötyä ole. Opiskelleet ihmiset ja tietävät vähemmän kuin meidän mummu!

Ajoin takaisin lääkäriin ja kirjoitutin paperit kuntoon.

lauantai 28. helmikuuta 2015

Pumpulia ja laatikko


Eläintarvikekaupasta löytyi edullinen ja ekologinen kissanviihdyke, pahvilaatikko. Laatikko on suunniteltu siten, että niitä voi pinota vierekkäin ja päällekkäin, jolloin muodostuu luolasto. 

Kissathan tuppaavat hakeutumaan tyhjien laatikoiden sisään aina kun sellaisia ilmestyy huusholliin. Roosakin innostui tästä laatikosta heti. 

Olisikohan meille pitänyt ostaa näitä useampi?





Ja sitten kuva meidän pumpulienkelistä. Aureelia päiväunilla.
 


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Vehnänorasta

Emäntä on turhaan etsinyt meille ruohon ja viljansiemeniä. Suomessahan esim. Musti ja Mirri myy valmiita siemensekoituksia, joista voi kasvattaa kissoille "ruohoa" pureskeltavaksi. Pet Smart ei ole sellaisia nähnytkään.

Ruohon syöminen edistää ruoansulatusta ja auttaa poistamaan kissan nielemiä karvoja. Hyväksi siis etenkin meille pitkäkarvaisille kissoille. Ja niin maukasta! Lukipa emäntä jostain ruohon sisältävän myös terveellistä foolihappoa. 

Me molemmat, erityisesti Roosa, tykätään kotona Helsingissä pureskella emännän ruohoviljelmiä. Mökillä me syödään ruohoa suoraan nurmikosta.

Tänään se sitten löysi ruokakaupasta ison pussin leikkattua luomuvehnänorasta. Se oli kallista kuin mikä ja takoitettu ihmisten vihersmootheihin ja muihin. Meitä ei kiinnosta mihin tarkoitukseen se on alunperin tarkoitettu, hyvältä maistuu!




tiistai 27. tammikuuta 2015

Pitkään reissuun

Olemme nyt perillä Pitkässä Reissussa täällä valtameren takana. Sopeutumisemme uuteen paikkaan on mennyt hyvin. Asunnossa olemme kun kotonamme, emmekä juurikaan kaipaa suomenkotiamme.

Tähän matkaan valmistautumisessa oli emännällä melkoisesti hommaa. Piti tutustua Eviran (Elintarviketurvallisuusvirasto, www.evira.fi) kissojen siirto ~ tuontisääntöihin, jotta saattoi varmistua siitä että voimme palata Suomeen kesäkuussa ilman suurempaa hässäkkää. Suomesta USAn viedyt omat lemmikit saa tuoda takaisin, kunhan paluun ehdot täyttyvät jo lähdettäessä, eli lemmikeillä on lähtiessä mikrosirut, lemmikkipassit, joihin sirunro on merkitty, ja voimassaoleva rabiesrokotus. Kun palaa USAsta alunperin Suomestä lähtöisin olevan lemmikkinsä kanssa, ei vaadita rabiesrokotteen vasta-ainetutkimusta, passissa oleva merkintä rokotuksen voimassaolosta riittää. Lemmikkien kaupalliselle tuonnille on eri säännökset kuin oman lemmikin siirrolle.

Sitten piti tutustua USAn säännöstöön lemmikkikissojen maahantuonnista. Kaikkialla neuvotaan soittamaan lähetystöön ja kysymään sieltä apua, mutta ainoa apu minkä emäntä lähetystöstä sai, oli USAn Usda aphis verkkosivujen osoite (United Stated Department of AgricultureAnimal and Plant Health Inspection Service) aphis.usda.gov. Nämä sivut ovat aikamoinen viidakko. Monen tunnin lukemisen ja varmistelun jälkeen emännälle selvisi että USAlla ei ole mitään vaatimuksia lemmikkikissojen maahantuonnille. Kaupallisessa tarkoituksessa tuotavat eläimet ovat eri juttu.

Tämän jälkeen oli vuorossa perehtyminen osavaltion, meidän tapauksessamme Georgian, tuontisäännöstöön. Nämä webbisivut ja säännökset olivat vielä hankalammat tulkita. Emäntä lähetti selventäviä kysymyksiä sivuilta löytyvään sähköpostiosoitteeseen, mutta ei saanut vastausta. Hänen USAlainen collegansa yritti soittaa sivuilta löytyneseen puhelinnumeroon, mutta se ei ollut käytössä.

Georgia vaatii kissoilta voimassaolevan rabiesrokotuksen ja todistuksen siitä. Aluksi emäntä oli epävarma siitä millainen todistuksen tulisi olla, mutta päätti sitten että eläinlääkärin viralliseen lemmikkipassiin tekemän merkinnän on oltava riittävä.  Tässä kohtaa pitää huomioida, että rokotus on otettava hyvissä ajoin, sillä ensimmäisen rabies rokotuksen jälkeen pitää odottaa 21 vuorokautta että suoja astuu voimaan. Omat säännöksensä on myös esim. siitä minkä ikäisenä pennun saa ensimmäisen kerran rokottaa.

Tulli tutkii kaikki kissat Georgian rajalla ihmisiin tarttuvien tautien varalta. Terveeltä  ja virkeältä tulee siis näyttää. Mikäli tullivirkailijassa herää epäilys kissan levittävän ihmiseen tarttuvia tauteja, rajaeläinlääkäri tutkii kissan omistajan laskuun. Meidän tapauksessamme epäilystä ei herännyt, vaikka olimme reissussa rähjääntyneitä, emäntä ja me, jäimmehän ylimääräiseksi yöksi Amsterdamiin koska emme ehtineet siellä jatkolennolle. Atlantan tulliin saapuessamme olimme olleet matkalla jo 30 tuntia.

Osavaltion säännöstöön tutustumisen jälkeen piti tutustua IATAn sääntöihin lemmikkien kuljettamisesta. Kun se oli tehty, emäntä vertaili eri lentoyhtiöden omat säännökset ja niiden hinnat lemmikkien kuljetukselle ja valitsi lentoreitin. KLM erottui joukosta sen suhteen, että heidän verkkosivunsa olivat kattavat ja selkeät. Lisäksi Amsterdamin kentällä on lemmikkihotelli, jonne kaikki lemmikit viedään, mikäli koneen vaihtoaika on yli 2,5 h. Hotellissa lemmikeille annetaan ruokaa ja juomaa ja kissoille hiekkalaatikko. Meidän tapauksessa Amsterdam osoittautui hyväksi ratkaisuksi yllä mainitusta, sattuneesta syystä ja kissat viettivät hotellissa yönsä. Lemmikkihotelli on periaatteessa maksullinen, mutta koska myöhästyimme jatkolennolta itsestämme riippumattomista syistä, emme joutuneet maksamaan mitään.
 
Lentoyhtiöiden lemmikkisäännöksissä on eroja. Jotkut yhtiöt vaativat kuljetettavan lemmikin terveydentilasta lääkärintodistuksen, joka ei yleensä saa olla yli 10 pv vanha. KLM ei sitä vaadi, vaikka kävimmekin varmuuden vuoksi eläinlääkärin tarkastuksessa ennen matkaa. Emäntä pelaa tälläisissa tilanteissa varman päälle ja pyysi englannin kielisen lääkärintodistuksen kissojen terveydentilasta. Hän ajatteli siitä olevan mahdollisesti hyötyä USAn rajalla, jos tullissa kohdallemme osuu virkailija, jolla on huono päivä ja joka haluaa osoittaa valtaansa pelottelemalla säikkyjä maahantulijoita. Asia, mitä tapahtuu USAn rajalla enemmän kuin muualla. Eläinlääkäri tarkisti myös että mikrosirumme ovat varmasti toimivat. Helpottaa Suomeen paluuta kun voimme todistaa olevamme sieltä lähtöisin.

Tämä koppa täyttää IATAn ja KLM:n vaatimukset
Kun lentoyhtiö ja lentoreitti oli valittu, täytyi hankkia kuljetushäkki, jonka  lentoyhtiö hyväksyy.

Me matkustimme sisääntsekattuna matkatavarana ruumassa kumpikin omissa häkeissämme. Meidät olisi voinut laittaa samaan häkkiin ja säästää lento-ja häkkikustannuksia,  mutta emäntä ajatteli pitkän matkan olevan sen verran stressaava, että hän katsoi parhaaksi laittaa meidät molemmat omiin  häkkeihimme. Emäntä olisi voinut myös ottaa toisen meistä mukanaan matkustamoon. Kantoboxi ja sen asukki olisi kuitenkin pitänyt säilyttää koko matkan ajan edessä olevan istuimen alla. Istuimen alle mahtuva boxi on sen verran pieni, että kumpikaan meistä ei olisi mahtunut sellaisessa liikahtamaan ja matka olisi mennyt eläinrääkkäyksen puolelle. Joten ainoa mahdollisuus oli koneen ruuma. Pennulle matkustamo sen sijaan on ihan hyvä vaihtoehto.

Häkin koosta, materiaalista, merkitsemisestä, varustamisesta ja lukitsemisesta on kullakin lentoyhtiöllä omat säännöksensä, joihin kannattaa tutustua huolella hyvissä ajoin etukäteen. Peten Koiratarvike Porvoossa myi IATAn ja KLM:n vaatimukset täyttäviä tarpeeksi suuria häkkejä. Eläimen on esim. mahduttava seisomaan ja kääntymään häkissään.

Matkareitin valinnasta sen verran, että senkin valintaan kannattaa paneutua kunnolla. Koska Helsingin ja Atlantan välillä ei ole suoria lentoja, on päätettävä matkustaako New Yorkin vai jonkin Euroopan maan kautta. Mikäli paluumatkalla tekee välilaskun Euroopassa, pitää kissat viedä tulliin siinä Euroopan maassa, johon välilasku tehdään. Tämä taas vaikuttaa siihen millaiset maahantuontivaatimukset kissojen tulee täyttää. Hollannilla vaikutti olevan samanlaiset EU säännökset käytössä kuin Suomella, joten senkin takia emäntä valitsi lennot Amsterdamin kautta. Esim. Englannilla on muista EU -maista poikkeavia säännöksiä. New York olisi ollut siinä mielessä hyvä vaihtoehto, että meidät olisi voinut viedä tullin tarkastukseen Suomessa. Mutta-mutta:New Yorkiin on vaikea päästä Atlantasta kissojen kanssa kesäaikaan, jolloin palaamme, sillä emäntä ei etsimisestä huolimatta löytänyt yhtään jenkkiyhtiötä, joka ottaisi lemmikkejä ruumaan kesäaikana. KLM ottaa. 

Sitten kun kaikki asiat on selvitetty ja matkat varattu, kannattaa edellä luetellut säännökset käydä vielä kerran läpi muutama päivä ennen matkaa. Eläinten kuljetukseen ja maahantuontiin liittyvät kansalliset säännökset saattavat muuttua hyvinkin lyhyellä varoitusajalla esim. tartutatautitilanteessa tapahtuneen muutoksen takia. Evira julkaisi uusia ohjeistuksia lemmikkien paluusta 29.12. Me lähdimme matkaan 10.1. Uudet ohjeistukset eivät kuitenkaan aiheuttaneet meidän tapauksessamme muutoksia matkalla tarvittaviin asiakirjoihin tms.

Perille päästiin, vaikka myöhemmin kuin oli suunniteltu ja vaikka USAn tullissa kohdalle osuikin pullisteleva virkailija, joka oli näkevinään emännän matkalaukkua läpivalaistessaan siellä makkaraa. Emäntä kielsi aidosti hämmästyneenä.  Makkaraa? Elintarvikkeiden maahantuonti on USAssa kielletty. Makkaraa ei löytynyt, vaikka tullivirkailija kaiveli matkalaukun sisällön tarkasti. Myöhemmin emäntä löysi pussillisen kissanruokaa (kanaa) matkalaukussa olleen kissojen tarvikelaukun irtopohjan alta. Kissanruokapussin oli täytynyt luiskahtaa sinne mökkireisulla.