Suljetut ovet ovat ikävä haittatekijä. Siitä syystä olemme opetelleet avaamaan niitä ja kehitymme siinä kaiken aikaa yhä paremmaksi. Viime viikon asuimme Viillä ja Veellä. Ja vaikka he yrittivätkin estää meiltä pääsyn tiettyihin huoneisiin, kävimme niissä silti. Pitihän jonkun tarkastaa rumpu- ja pannuhuoneiden tilat!
Mökillä emäntä on virittänyt oven eteen lapsiportin, joka estää meitä ulkoilemasta vapaasti, silloin kun itse haluaisimme. Ja sekös harmittaa! Välillä Aureelia istuu ulko-oven edessä ja mököttää otsa rutussa. Roosa yrittää päästä ulos miukumalla. Täytyy sanoa että viime kesänä ulkoilu mökillä oli lähteä käpälästä. Valjastelu kävi kuulemma niin raskaaksi että emäntä alkoi vakavasti harkita ulkoilutarhan rakentamista. Ehkä jo ensi kesänä saamme tarhan, jonne voi luikahtaa suoraan tuvan ikkunasta.
Kuvassa on ikuistettuna Aureelian ovenavaustekniikka. Ensin hypätään kahvaan ja yritetään suulla kääntää lukkoa. Sen jälkeen vielä painetaan kahvasta niin paljon kuin jaksetaan. Homma helpottuu jos pikkusysteri nojaa samaan aikaan oveen.
