Joulun kylmät



Tallinnassa

Käväisimme kissanäyttelyssä Tallinnassa. Lähdimme sinne hakemaan ulkomaanserttejä ja ne myös tulivat molemmille kissoille. Saimme molemmat myös International Premior -tittelin.

Bonuksena show-kissa Roosa valittiin toisena päivänä Best in Show:ksi! Tämä = TOSI hyvä. Suomen kissaliiton rankingissä Roosa oli toiseksi paras siperiankissakastraatti ennen Tallinnan matkaa. Tallinnan tuloksilla hän olisi mennyt kirkkaasti ykköseksi, jos tulokset olisi otettu mukaan laskentaan. Jossain vaiheessa on tehty sääntömuutos, eikä ulkomaan tuloksia enää huomioida valittaessa vuoden kissaa. Emäntää tietysti harmittaa, varsinkin kun tätä sääntömuutosta ei ole kirjattu sääntöihin. No, Roosa ei harmittele. 

Tallinnan jälkeen jäämme nyt näyttelytauolle ja valmistaudumme pitkään reissuun. Dipolin näyttelyssä Roosa kävi kissakuvaajalla:

Näyttelyssä

Kävimme Roosan kanssa tänä viikonloppuna drive-in kissanäyttelyssä. Drive-in näyttely on siitä mukava, että siellä ei mene koko päivää. Näyttelyyn mennään vähän ennen omaa tuomarivuoroa ja pois saa lähteä heti tuomaroinnin jälkeen, jos ei pääse jatkoon.

 

Tulokset: lauantaina EX 1 CAPIB sunnuntaina EX1 CAPIB + TP NOM

 

Eli lauantaina pääsimme pois jo kahden jälkeen, sunnuntaina Roosa kisasi paneelissa Best in Show (BIS) arvonimestä. Vaikka häntä ei tällä kertaa valittukaan BISiksi, tulos oli oikein hyvä kun ottaa huomioon meidän emännän hieman puutteelliset trimmaustaidot.

 

Tässä Roosa kotona:

 

 

Ja ovet aukeaa!

Suljetut ovet ovat ikävä haittatekijä. Siitä syystä olemme opetelleet avaamaan niitä ja kehitymme siinä kaiken aikaa yhä paremmaksi. Viime viikon asuimme Viillä ja Veellä. Ja vaikka he yrittivätkin estää meiltä pääsyn tiettyihin huoneisiin, kävimme niissä silti. Pitihän jonkun tarkastaa rumpu- ja pannuhuoneiden tilat!

Mökillä emäntä on virittänyt oven eteen lapsiportin, joka estää meitä ulkoilemasta vapaasti, silloin kun itse haluaisimme. Ja sekös harmittaa! Välillä Aureelia istuu ulko-oven edessä ja mököttää otsa rutussa. Roosa yrittää päästä ulos miukumalla. Täytyy sanoa että viime kesänä ulkoilu mökillä oli lähteä käpälästä. Valjastelu kävi kuulemma niin raskaaksi että emäntä alkoi vakavasti harkita ulkoilutarhan rakentamista. Ehkä jo ensi kesänä saamme tarhan, jonne voi luikahtaa suoraan tuvan ikkunasta. 

Kuvassa on ikuistettuna Aureelian ovenavaustekniikka. Ensin hypätään kahvaan ja yritetään suulla kääntää lukkoa. Sen jälkeen vielä painetaan kahvasta niin paljon kuin jaksetaan. Homma helpottuu jos pikkusysteri nojaa samaan aikaan oveen.

 

                                  

Roosa

Minä olen Roosa, viralliselta nimeltäni Amurin Hanna. Olen kiltti ja rauhallinen mutta ilmeikäs tapaus, kuten tulette huomaamaan. Ikää minulla on 1,5 vuotta. Nämä kuvat on otettu viime talvena, joten näissä olen vielä alle vuoden vanha tyttönen. Otetaan uudempiakin kuvia kunhan keritään.

 

Minulla oli talvella melkoisen paksu ja lämmin turkki, kuten kuvista ilmenee. En turhaan ole Siperiankissa, vahva turkkini on perintöä esi-isiltäni. Kesäksi pudotin suuren osan karvoistani - emäntä väitti imuroineensa niitä lattioilta monta imurillista - sillä kesällä on vähillä karvoilla  miellyttävämpi olla. Tällä hetkellä kasvattelen taas uutta turkkia ensi talven pakkasia silmälläpitäen. Kauluri ja villahousut alkavat jo näkyä.

 

 

Laitetaan nyt sitten yksi kesäkuvakin tähän mukaan. Tämä on otettu tämän vuoden heinäkuussa kun kävin emännän kanssa kukkaniityllä.

 

Moro

Keitä me ollaan

Mjiaou kaikille faneillemme,

Olemme kaksi Siperiankissaa ja niiden emäntä. Me asumme Isollakirkolla lähellä pikkupuistoa ja oravien kotia. Vaikka me asutaan siellä, me ei kyllä olla mitään yhdenpaikan kotikissoja, vaan tottuneita matkaajia.

Emäntä ottaa meidät mukaan melkein minne vaan se itsekin menee. Ja se on aika kova menemään. 

Ollaan oltu yötä, sen kanssa tai ilman sitä: mökillä, Mojolla, Viillä ja Veellä, Eellä ja Teellä sekä hotellissa. That's no problem. Mehän mennään. Uudessa paikassa nuuskutetaan nopeasti nurkat läpi ja sen jälkeen ollaan kuin kotonamme. 

Liikennevälineistä meille on tuttuja auto, sekä Aureelialle myös  juna. (Lemmikkivaunu se vasta kiva paikka onkin. Onhan siellä monenlaista hajua ja karvakuonoa tutustuttavana.)

Nyt emäntä suunnittelee pitkää reissua ja vähän ressaa meidän takia. Me ei tiedetä siitä vielä paljonkaan, mutta mukaan lähdetään tietty. Ollaanhan me kolmisin yksi yksikkö.

Emäntä on vähän miettinyt että tehdään nyt sitten vielä tää reissu, mutta muutaman vuoden päästä se koittaa saada itselleen kahdeksasta-neljään työn ja sen jälkeen me ollaan vaan kotona ja mökillä.

Tää meidän vieminen pitkälle reissulle tulee kuulemma aika kalliiksi. Sillä hinnalla saisi pari Guccin laukkua tai jotain, mutta onneksi me ei niitä haluttaisikaan. Emännän Työnantaja tukee perheitä ja kotirouvia, muttei lemmikkejä.

Välillä emäntä miettii että olisi hyvä jos meistä lemmikeistäkin maksettaisiin lapsilisää, niin kuin yksi Isonkirkon taksikuski, jonka kyydissä Aureelia emännän kanssa oli, luuli. Siitä emäntä saikin idean että pitäisi perustaa Lemmikinomistajien Etujenedistys Puolue, LEP, joka ajaisi kaikkien yhteistä asiaa. Ensimmäisenä uuden puolueen ajettavaksi annettaisiin kaksinkertainen äänioikeus kissanomistajille, ovathan he tutkitustikin älykkäämpiä kuin joidenkin toisten lemmikkien omistajat. 

Me kannatetaan heti! Mutta nyt me ollaan täällä mökillä ja mennään ulos valjastelemaan. Aureelia simahti kesken kirjoitushommien, mutta se virkoaa kyllä heti kun emäntä heiluttelee valjaita se kuonon edessä. Se on tsau, ensi kertaan!