Roosa

Roosa kuuluu luonteensa puolesta kissamaailman ylimystöön. Hänen tietoisuutensa sijaitsee ainakin muutamaa porrasta ylempänä kuin keskiarvokissalla. Roosan mieli ei alennu askartelemaan juoruilun, kiusaamisen, kateuden tai panettelun parissa, eikä Roosa osallistu minkäänlaisiin kissojen välisiin valtapeleihin. Se on kaiken tämän yläpuolella. Roosan pään ympärillä voi nähdä harmonian kehän.

Tyynen rauhallisesti ja ymmärtäväisesti Roosa luo katseita lajitovereihinsa, joiden mieli kuohuilee turhuuksien parissa. Pari kertaa mamma on nähnyt Roosan alentuvan käppäämään Aureeliaa, vaikkei se oikein edes osaa käpätä. Kissa se on Roosakin, ei sentään mikään yli-kissa. 

Mamma vie Roosaa välillä näyttelyihin. Näyttelyissäkin se on itse rauhallisuus, mitä nyt silloin tällöin tuomarin pöydällä saattaa ryhtyä tekemään tuttavuutta tuomarin kanssa, ihan kuin tietäisi, että  siinä pitää esitellä parhaat puolensa. 

Koti-oloissa Roosa jää rauhallisuutensa vuoksi vilkkaampien kissojen varjoon. Kuitenkin se on aina läsnä, jossain lähellä siellä missä mammakin. Kaapin päällä, tai ikkunalaudalla. 

Roosan syntymänimi on Amurin Hanna. Nimi Hannah tulee heprean kielestä ja merkitsee armoa. Pentuna Roosa ei mamman mielestä näyttänyt Hannalta ja siksi siitä kehkeytyi kotioloissa Roosa. Nykyisin nimi Hanna sopisi sille kyllä todella hyvin. 

Trevlig veckoslut!

Moikkelis Moi!

Hyvää viikonloppua!

Eemelistä taas

Mammalla oli tässä bloggaamisessa ihan pikkuinen vuoden mittainen tauko. Sillä aikaa Eemeli löysi paikkansa meidän laumassamme ja siitä kasvoi Herttoniemen suurin sydäntenmurskaaja. 

Mikään ei vetoa mammaan yhtä tehokkaasti kuin Eemelin silmien anova katse, kun se nousee takajaloilleen ja kurkottaa etutassuillaan ylös päästäkseen syliin.  

Eemelillä on omat pikku tapansa. Aamulla se nousee ylös hyväntuulisena ja kehräävänä,  yhtä aikaa muun perheen kanssa. Aamiaisen jälkeen on vuorossa säätilan haistelua, oravien pongausta parvekkeella ja huiskan jahtausta. Mitä tapahtuu päivällä, siitä ei mamma juuri osaa kertoa. Iltapäivällä Eemeli on kuitenkin aina ensimmäisenä ovenraossa vastaanottamassa töistä palaajan.

Illalla Emppu käpertyy nukkumaan eteisen tuolin alla olevaan pahvilaatikkoon, jossa mamma kerran toi uudet kengät kotiin. Kello kolme se herää ja käy syömässä. Sen jälkeen se kiipeää mamman viereen nukkumaan niin kovaäänisen kehräyskurnutuksen kera, että se kuuluu taatusti naapuriin saakka. Jostain oudosta syystä Eemeli haluaa nukkua aina mamman naaman puolella. Jos mamma kääntää kylkeä, niin Eemeli kiipeää oitis olkapään ylitse naaman puolelle. 

Ulkona poika haluaa aina kiivetä puuhun

Heinäkuun lopulla Eemeli siirtyi kastraattien kuninkaaksi ja sen myötä huusholliin laskeutui rauha. Loppuivat yölliset lauleskelut ja aamuiset parvekeserenadit, sekä Roosan ja Aureelian turhanaikainen jahtaaminen. Poika alkoi vahvistua, vaikka vähän turhan laiheliini on vieläkin. 

Raggari

'

Näyttelyuraakin Eemelillä on jo hiukan takanaan. Se ehti valmistua Championiksi ennen kastrointiaan ja nyt viime näyttelyssä siitä tuli Premier.  Tuomarit lähettävät sen joka kerta "vielä kotiin kasvamaan". Viime näyttelyssä tuomari lupasi kuuden kuukauden kuluttua valita sen paneeliin, kunhan se vielä hiukan vahvistuu. Heti seuraavana aamuna mamma päätti alkaa syöttämään sille energiapitoisempaa ruokaa näiden meidän terveysruokien sijasta, löysi kaapista vanhan penturaksupussin ja laittoi siitä Eemelille raksuja kuppiin. Eihän se niitä suostunut syömään! Sen sijaan mamma yllätti Aureelian ja varsinkin Roosan useampaan kertaan Eemelin raksukupilta. Näiden kahden siis ei tarvitse kerätä lisäkiloja.

Blogin kuvissa Eemeli on vielä alle vuoden vanha, vaikka nykyisin sillä on ikää vuosi ja neljä kuukautta. Täytyy nyt viikonloppuna yrittää ottaa muutamia tuoreempia kuvia, jotta saataisiin kuvia sen komeasta talvikaulurinalusta.